Oops! Äskettäin ohimennen kuultuna, muistimme, että ravintolisät sekoitetaan joskus vaihtoehtoisiin hoitoihin ja hömppähoitoihin. Lisäksi niitä käytetään harhaanjohtavasti luontaistuotteiden tai lisäravinteiden synonyyminä. Joskus myös homeopaattisten valmisteiden kaltaisina tuotteina. Tarvitsee vaan palauttaa mieleen, mitä ravintolisät ovat. Ne ovat konsentroituja, tiivistettyjä elintarvikkeita, jotka ovat yleensä lääkkeiden kaltaisissa annosmuodoissa kuten tabletteina, annospusseissa, kapseleina jne. Ravintolisät on tarkoitettu perusterveille henkilöille. Niillä ei voida korvata aterioita eikä niitä käytetä sairauksien hoitoon. Ne eivät siis ole mitenkään eikä missään määrin vaihtoehtohoitoja.
Hyvä ravintolisä on tietysti turvallinen ja sillä on fysiologinen vaikutus. Kun lääkkeitä valvoo FIMEA, on ravintolisien valvonta EVIRAn piirissä, koska ne luokitellaan elintarvikkeiksi. Eroja on ja yksi tärkeä ero on siinä, että uuden ravintolisän saaminen Suomen markkinoille tapahtuu ilmoitusmenettelyllä eikä se mene lupaprosessin kautta. Valmistajalla tai maahantuojalla ja markkinoijalla on omavalvontavastuu. Ravintolisän analyysit ovat tärkeitä. On eräkohtaisesti tiedettävä, että esimerkiksi sallitut mikrobimäärät pysyvät annetuissa rajoissa ja fysiologisen vaikutuksen aikaansaavia ns. vaikuttavia aineita on riittävästi. Ravintolisät eivät ole tai eivät ainakaan saisi olla harrastelijoiden puuhaa, koska omavalvonnan pitää toteutua ammattimaisesti. Ravintolisät eivät välttämättä läpikäy pitkää kehityskaarta toisin kuin lääkkeiden kehitysfaasit, jotka testataan 3-4 vaiheessa. Ravintolisässä valitaan tunnetut vaikuttavat aineet tai jos ne eivät ole tunnettuja ja hyväksyttyjä, niiden turvallisuus ja mieluummin myös vaikutus tulee osoittaa. Ravintolisiä kehittävät usein lääkevalmistajat tai niihin erikoistuneet ammattimaiset toimijat, mutta myös elintarvikevalmistajat. Valmistus tapahtuu valvotuissa olosuhteissa, joko lääkestandardien mukaisesti tai omavalvonnalla riippuen siitä, missä ympäristössä asianmukainen tuotanto tapahtuu.
Euroopassa voidaan hakea ja saada ravintolisälle terveysväittämät. Ne haetaan EFSA:lta (European Food Safety Authority). Terveysväittämien saamiseksi on tuotteen fysiologinen vaikutus ositettava selvästi kenttäkokein. Kenttäkokeet ovat kevyempiä kuin kliiniset kokeet lääkekehityksessä. Käsittelyaika on pitkähkö ja koko proseduuri on kallis, joten hieman yleistäen, pienillä yrityksillä saattaa olla korkea kynnys lähteä hakemaan terveysväittämiä, vaikka tuote olisi erinomainen. Terveysväittämiä ei kuitenkaan voida käyttää ravintolisän mainonnassa, jos EFSA:lta ei ole hyväksyntää väittämille. Tästä syystä ravintolisien bioaktiivisuudet ja vaikutukset sanotaan varovasti ja arkaillen, jos väittämiä ei ole haettu tai saatu. Esimerkiksi paljon käytetyt probiootti-valmisteet markkinoidaan maitohappobakteeri tuotteina juuri tästä syystä. Jos probioottisille ominaisuuksille ei ole EFSAn hyväksyntää, kuten yleensä ei ole, tuotteen saa myydä ”vaan” maitohappobakteereina.
Ravintolisät eivät siis korvaa ravintoa eivätkä lääkkeitä eivätkä siten ole vaihtoehtoisia hoitoja, eikä niitä tule siihen sekoittaa. Kuitenkin sopivilla valinnoilla voidaan perusterveenä vielä vaikuttaa siihen, että suurta lääkearsenaalia ei sitten myöhemmin tarvita. Hoidetaan itseämme oikeilla valinnoilla.