Lihavuuden määritelmä:

Mitä tarkoitta ylipaino tai lihavuus?

Ylipaino ja lihavuus kuvaavat kehon liiallista rasvaa. Yleisimmin käytetty painon mitta on kehon painoindeksi  tai BMI.  BMI:n laskentakaava perustuu henkilön pituuden ja painon suhteeseen (BMI = kg/ m2). Vuosikymmeniä  tutkimuksia ovat osoittaneet, että BMI antaa hyvän arvion ”lihavuudesta” ja korreloi myös tärkeiden  terveyshaittojen, kuten sydänsairauksien, diabeteksen, syövän ja yleisen kuolleisuuden kanssa.  Aikuisille miehille ja naisille BMI‐arvoa välillä 18,5 ja 24,9 pidetään sopivana.  Ylipainoksi määritellään kun BMI on välillä 25,0‐29,9; ja lihavuudeksi, kun BMI ≥ 30.  Kuten aikuisilla, liikalihavuus on kasvava ongelma myös lapsilla ja nuorilla. Koska lapset kasvavat eri tahtiin,  iän ja sukupuolen mukaan, ylipaino ja lihavuus määritellään lapsilla ja nuorilla eri tavoin kuin aikuisilla.  Esimerkiksi Yhdysvalloissa määritelmä perustuu kehitettyihin tilastollisiin standardi‐kasvukäyriin (Centers for  Disease Control and Prevention).

Vyötärön lihavuus:  Yksi tärkeä lihavuuden luokka, jota BMI:llä ei huomioida, on niin sanottu keskivartalolihavuus ‐ ylimääräinen  rasva  kertyy  keskivartalon  alueelle.  Vyötärölihavuus  on  kuitenkin  tärkeä  tekijä  terveyden  kannalta,  riippumatta BMI:stä.  Yksinkertaisin  ja  useimmiten  käytetty  vatsan  lihavuuden  määrittely  on  vyötärön  koko.  Suuntaviivat  määrittävät yleensä vatsan lihavuuden naisilla vyötärökoon ollessa 35 tuumaa (89 cm) tai korkeampi ja  miehillä vyötärökoon ollessa vähintään 40 tuumaa (101 cm).  Kehon rasvan mittaus:  Kehon rasvan mittaamiseen on useita tapoja. Jotkut soveltuvat hyvin lääkärin vastaanotolle, kuten BMI‐arvon  laskeminen.  Muut  monimutkaisemmat  menetelmät  edellyttävät  erikoisvarusteita,  kuten  magneettiresonanssikuvauslaitteistoa  tai  kaksienerginen  röntgensäde‐absorptiometrisiä  laitteita;  jotka  pystyvät mittaamaan kehon rasvaa hyvin tarkasti.   Maailmanlaajuisesti  ylipainoisia  tai  lihavia  aikuisia  on  1,5  miljardia.  Määrän  ennustetaan  nousevan  3  miljardiin  vuoteen  2030  mennessä.  Epidemia  on  katastrofaalinen,  ja  yksi  tärkeimmistä  ‐  joskin  pieni  toimenpide ‐ on yhteinen kieli ongelman kuvaamiseksi.  Harvard School of Public Health **